Koh Similan

Yksi syy mennä Khao Lakiin oli pääsy Similan-saarille luonnonpuistoon. Sinne pääsee toki myös Phuketista, josta aamuhaku satamaan kestää sitten sen 1,5 h.

Sunnuntai-aamu ei ollut niin aurinkoinen kuin toivoimme, vaan taivaalta tipahteli taas muutama vesipisara, kun istuimme aamiaisella Jai-ravintolassa (jonka omistaja ystävällisesti avasi tuntia aikaisemmin meidän vuoksemme) odottamassa 7:30 lähtevää kyytiämme satamaan.

Satamassa luokkaretkeläiset saivat räpylät matkaan, ja maksoimme laskun loppusumman toimistoon. Saaripäivä tuli maksamaan 1 400 Bahtia henkilöltä, ja hintaan kuului matkat, luonnonpuiston sisäänpääsy, räpylät ja maski, lounas ja vedet/limsat.

Similan-saarten nimi on Malesialaista perua, sillä saaret on mielikuvituksellisesti nimetty niiden lukumäärän mukaan (similan = 9). Matka "pikaveneellä" saareen taittui vähän päälle tunnissa (veikkaisin matkavaudiksi 25-27solmua), ja opas varoitteli töyssyisestä kelistä. Matkalla pääsi vilu yllättämään, kun ei aurinkoakaan näkynyt. Meitä oli veneessä muuten meidän luokkaretkiporukan lisäksi vain 6 muuta turistia.

Ensimmäinen pysähdys- ja snorklauspaikka oli saarten nro 4, 5 ja 6 välillä. Satoi ja oli kylmä, ja meinasi toivo kivasta päivästä jo pyyhkiytyä pois. Oli kuitenkin kiva sukellella värikkäiden kalojen kanssa (korallit olivat vain harmaata massaa). Sen jälkeen siirryimme saareen 4, Koh Miangille, jossa syötiin lounas ja sai olla rannalla. Nauratti kyllä vähän, kun vielä satoi ja opas vaan kehotti, että "relax on the beach", mutta onneksemme sadekin sitten lakkasi.

Karttaa

Koh Miang; Lounastauko

Minua ja Rolfia ei tuo ranta oikein innostanut, joten katselimme saaren muita nähtävyyksiä. Luonnonpuistossa ei ole hotelleja, muutama bungalow löytyy ja laaja telttakylä, joissa voi kokea luonnoläheiset olot ;) telttoja oli lähemmäs parisataa vieri vieressä.

Telttakylä

Kartalla näkyi myös View Point, jonne oli matkaa vain 750 metriä, sinnehän me ehdimme hyvin kävellä ennen lounasta, ajattelimme. Noh, ekat nelisensataa menikin kävellen polkua pitkin, mutta loppumatka kesti kauemmin ja meni apinahommiksi. Hauska reitti se oli, ja tuli taas mukavasti lämmin.

Sieltä ylöspäin!

Kiipee kiipee

Niin, ja meiltähän oli tosiaan otettu kengät (noh, läpsyt ja sandaalit) pois ennen veneeseen menoa, jottei kukaan liukastelisi, joten myös tuolla saaressa joutui sitten menemään ilman kenkiä. Välillä kyllä olisin toivonut vaelluskenkiä! Polku ylös oli monin paikoin täynnä mutaa, joka oli mäessä erittäin liukasta, ja askeleitaan ja tasapainoa sai monesti varoa. Kalliot olivat onneksi rosoisia, mutta tuntuivat tietenkin kipeästi jalkapohjiin.

Sinne siis

Jatkuuko tää vielä

Matkan varrelta

Koh Miangin View Pointille kannatti kiivetä!

Perille pääsy jo epäilytti jossain vaiheessa, mutta jatkaa piti, ja kyllä kannatti! Ylhäällä paistoi jo aurinko, ja jos ei olisi ollut kiire takaisin lounaalle ja veneeseen, olisimme voineet jäädä ihastelemaan maisemia kauemmaksikin aikaa.

Luokkaretkeläiset Koh Miangin rannalla

Lounaan jälkeen opas tarkisti saaren 7, Koh Payun, tilanteen, mutta oli liikaa aaltoja snorklaamiseen. Tämä paikka olisi kuulemma ollut yksi upeimmista. Samoin kävi saarella 9, Koh Bangussa, joten menimme suoraan kasiin, Ko Similanille, josta sai taas lähteä rannasta uimaan tai muuten viettää aikaansa.

Koh Payu

Koh Similanilla oli myös View Point, huomattavasti helpompikulkuinen ja lyhyempi tuohon Koh Miangiin verrattuna. View Point on tuon ison lohkareen juurella.

Koh Similanin Donald Duck -bay

Kyllä se muuten jo olis kaatunut ;)

Koh Similanin View Point

Näkymä Koh Similanin View Pointilta

Turisti kalliolla

Älkee pudotko

Sininen.

Maisemia ihasteltuamme snorklailimme rantavesissä ja nautimme auringosta, joka vihdoin näyttäytyi meillekin. Venematka takaisin meni taas nuokkuessa unen rajamailla, taisi tuo uiminen olla rankkaa. Oli oikein kiva päivä ja paljon kaunista sai nähdä.